Kun Kumppanuustaloon alkaa kokoontua väkeä, on puheensorina iloista ja äänekästä. Tunnelma on myös hieman odottava ja utelias, sillä olemme saaneet vieraaksemme Helsingistä Moniheli ry:n toiminnanjohtajan Abdirahim Husseinin eli Husun. Tänään puhumme yhdistystoiminnasta, mielekkäästä ja osallistavasta vapaa-ajan vietosta ja yhteisön oman aktiivisuuden merkityksestä. Ennen kaikkea tärkeää on, että kokoonnumme yhteen ja mahdollistamme keskustelun yli sukupolvi- ja sukupuolirajojen, kielenä somali.
Hämeenlinnassa asui vuoden 2020 lopussa 227 somalinkielistä asukasta. Tämän jälkeen muuttoliike on sekä vienyt pois kaupungista että tuonut uusia asukkaita tilalle. Somali on Hämeenlinnassa puhutuin yksittäinen kieli suomen, viron, arabian, venäjän, persian, farsin, ruotsin ja puolan jälkeen.
Somalinkielinen yhteisö on siis suurehko ja hyvin moninainen. Meillä on aikuisia työikäisiä, perheitä, lapsia ja nuoria. Osa käy työssä tai opiskelee, osa hakee työtä. Meillä on yksinhuoltajia sekä yksin Suomeen paenneita aikuisia, jotka vielä odottavat mm. perheenyhdistämisprosessin etenemistä. Elämäntilanteita ja tarpeita on erilaisia, ihmiset ovat keskenään erilaisia, mutta kieli ja kulttuuri yhdistävät. Ja juuret.
Juuret kotimaahan ovat syystä tai toisesta jouduttu katkaisemaan, osalla hyvin kipeällä tavalla. Niiden hoitaminen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä sekä sisua. Kyllä, olen nähnyt somalialaisen sisun, kun olen saanut tutustua moneen Hämeenlinnassa asuvaan somalinkieliseen ja kuullut lukemattomia tarinoita heidän elämästään ja tragedioista, joiden vuoksi heidän tiensä ovat johtaneet Suomeen. Tarinat eivät ole aina kauniita ja niissä kerrotaan menetyksistä, peloista, epävarmuudesta ja odottamisesta. Mutta niissä on paljon periksiantamattomuutta eli sisua. Ja tarinathan eivät pääty Suomeen muuttamiseen, vaan niiden kirjoittamista jatketaan vielä pitkään. Itse mietin sitä, kuka on käsikirjoittaja, ja sitä, miten ihmiset saisivat jälleen juurensa eheiksi, jotta kasvaminen voi jatkua ja kukoistaminen voi alkaa.
YHTEISÖT EDISTÄVÄT KOTOUTUMISTA
Kotoutuminen on jatkuva yksilöllinen prosessi, jonka tavoitteena on, että henkilö kokee olevansa yhteiskunnan täysivaltainen jäsen, joka on oppinut siellä tarvittavia tietoja ja arjen taitoja. Kotoutumista edistävät maahanmuuttaneiden osallisuuden ja yhdenvertaisuuden kokemukset. Osallisuutta ei voi painottaa liikaa, sillä siihen liittyvät jokaisen oikeus terveyteen, koulutukseen, työhön, toimeentuloon ja asuntoon sekä sosiaalisiin suhteisiin. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja yhteiskunnan kehitykseen.
Ihmisen omat voimavarat, lähtökohdat ja sitoutuneisuus ovat avainasemassa kotoutumisen alkuvaiheessa, mutta tärkeää on myös se, millä tavalla kotoutumista tuetaan paikallisella tasolla. Positiivinen vuorovaikutus ja vastaanottavuus luovat edellytyksiä kotoutumiselle ja yhteisöjen vahvistamiselle. Maahanmuuttaneiden omien yhteisöjen ja järjestöjen ottaminen mukaan kotoutumista edistävään työhön on tärkeää ja sillä on vaikutusta paikallisesti, suoraan ihmisten arkeen. Kumppanuussuhteiden avulla toimijat saavat kerättyä myös arvokasta tietoa suoraan kotoutumisen asiantuntijoilta eli maahanmuuttaneilta itseltään. Se auttaa kotoutumistyön suunnittelua kuntatasolla. Nykyistä aktiivisempi kumppanuus yhteiskunnan sisällä olevien yhteisöjen ja rakenteiden välillä tulee varmasti olemaan yksi teema, jolle kannattaa antaa tilaa ja luottamusta.
Yhteisöjen tukeminen vahvistaa myös ihmisten juurtumista ja auttaa yksilöitä ja perheitä verkostoitumaan, löytämään kenties vertaistukea. Se voisi nopeuttaa uusien maahanmuuttaneiden kotoutumista ja kotiutumista, kun heitä voisivat ohjata uuteen asuinpaikkaansa sekä viranomaiset että omankielinen yhteisö, jossa on jo paljon osaamista ja yhteiskuntatietoutta. Se voisi vähentää yksinäisyyden kokemuksia ja
auttaa yksilöä rakentamaan arkista elämäänsä oman näköiseksi ja turvalliseksi. Positiivisten kohtaamisten ja esimerkkien avulla voi kannustaa ja rohkaista kotoutumisen polulla. Mitä nopeammin ihmisen kotoutuminen alkaa ja edistyy, sitä nopeammin hänellä on valmiuksia olla oman elämänsä käsikirjoittaja myös täällä Suomessa.
Eri kieliryhmien lisäksi muita monikulttuurisia yhteisöjä syntyy myös esimerkiksi kouluissa ja vapaa-ajan toiminnoissa.
PAIKALLISTA PORINAA
Kuultuamme Hämeenlinnassa asuvien somalialaisten ajatuksia heidän elämäänsä vaikuttavista asioista esiin nousivat mm. nuorten opiskeluun liittyvät haasteet. Vanhemmat kaipaavat tukea nuorille läksyissä ja opintojen ohjauksessa yläkoulussa ja toisen asteen opinnoissa. Myös Wilman käyttäminen koetaan usein vaikeaksi ja sen vuoksi yhteydenpito koulun ja kodin välillä voi olla heikompaa. Lasten ja nuorten vapaa-ajalla ja loma-aikoina tapahtuvasta toiminnasta perheillä ei ole paljon tietoa ja esiin nousi vielä uskonnollisiin juhliin, kuten Eid-päivän viettoon liittyviä ideoita. Naisten uimavuorot puhuttivat myös, niiden perään on aina ollut kysyntää. Ja muutakin toimintaa naisille kaivataan lisää.
Yhdistyksen toimintaan liittyvistä asioista keskusteltiin pitkään ja monet käyttivät puheenvuoroja. Erityisesti huomioitavaa on se, että yhdistystoiminnan ylläpitäminen itsessään on jo kovin työlästä ja sitä täytyy opiskella hyvin, jotta kaikki lakisääteiset asiat osataan toiminnassa huomioida. Se on vierasta ja monimutkaista monelle suomalaiselle, mutta erityisesti ei suomea äidinkielenään puhuvalle, koska yhdistyssanasto, säännöt ja velvollisuudet täytyy osata ja ymmärtää hyvin.
Keskustelua käytiin toiveista yhdistyksen toiminnan suhteen sekä esitettiin yhteisön omista tarpeista lähtöisin olevia ajatuksia siitä, miten arjesta ja vapaa-ajasta voisi rakentaa mielekästä. Yhteistyöstä mm. Hämeen Setlementin kanssa voisi mainita tietenkin Ravintolapäivä-tyyppiset tapahtumat, jotka ovatkin jo tuttuja monelle, mutta yhdessä suunnittelu ja tulevien tapahtumien kalenteriin lyöminen pitävät toimintaa yllä ja mielenkiintoisena. Tämän tyyppiset tapahtumat antavat myös mahdollisuuden tuoda omaa ruokakulttuuria esille sekä kohdata kantasuomalaisia.
Erilaisia keskustelutilaisuuksia toivottiin: miten kuntapolitiikka toimii, miten voisi lähteä ehdokkaaksi? Millä lailla uudet kaupunkiin muuttavat somalinkieliset voisivat halutessaan päästä nopeasti verkostoitumaan paikallisten kanssa? Ilmoille heitettiin jopa idea monitoimitalotyyppisestä paikasta, joka voisi toimia heidän omana kokoontumispaikkanaan, mutta jonne myös muut voisivat halutessaan tulla.
Ehkä kuitenkin tärkein viesti oli se, että ihmiset olivat tyytyväisiä päästessään yhteisen pöydän ääreen ja kiittelivät siitä, koska eivät ole (erään jo pitkään Hämeenlinnassa asuneen henkilön mukaan) vuosikausiin jutelleet tällä tavoin yhdessä ja puhuneet yhteisistä asioista. Vieraamme Abdirahim piti yhdistyskoulutusta ja oli upeaa nähdä, kuinka hän sai ihmiset innostumaan. Hän kävi tutustumassa myös Somali-yhdistyksen toimitiloihin, jota käytettään mm. rukoushuoneena. Hänen avullaan me vahvistimme siltaa toistemme välillä ja loimme tilan turvalliselle keskustelulle.
Erityisen hienoa tilaisuudessa oli se, että Husun lisäksi paikalle pääsivät mukaan kunnan kotoutumisyksikön johtaja Tanja Tauro ja hyvinvointialueen kotoutumista edistävien sote-palveluiden erityisasiantuntija Tiina Hofström. Näin vuorovaikutus oli monisuuntaista ja loi pohjaa edelleen jatkuvalle yhteistyölle. Tärkeitä avauksia tehtiin ja uskon, että vaikka askeleet ovat ensin pieniä, mutta kun ne otetaan yhdessä ja yhtä aikaa, ne vievät eteenpäin.
Yhteiskunta monimuotoistuu, samoin Hämeenlinna. Minusta on kiinnostavaa nähdä, kuinka ihmisten tarinat jatkuvat eteenpäin ja minkälaisia tulevaisuuden rakentajia meillä täällä kasvaa. Toivon, että voimme yhdessä luoda ilmapiiriä, jossa jokaisen on helppo olla, elää ja suunnitella omaa elämäänsä ja tulevaisuuttaan turvallisessa kaupunkiyhteisössämme.
Lähteitä:
https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/kotoutuminen-ja-osallisuus
https://kotoutuminen.fi/kotoutumisen-edistamisen-painopisteet
Teksti: Eeva-Stiina Blomqvist, Kohtaamispaikan ohjaaja, Hämeen Setlementti ry.
Kuvat: Eeva-Stiina Blomqvist