Olen päätynyt Setlementin vapaaehtoiseksi monen mutkan kautta. Olin Setlementillä erityisen pitkään (5 vuotta) kuntouttavassa työtoiminnassa ja suuntaa elämässä ei usein näyttänyt olevan lainkaan, mutta tähän viiteen vuoteen on mahtunut hyvin paljon kaikenlaista. Olen musikaalinen ihminen ja rakastan laulamista. Kuitenkin huono itsetunto ja jännitys pitivät minut kaukana julkisesta laulamisesta. Toimipisteellämme järjestettiin vapaaehtoistoiminnan puitteissa monesti karaoke. Tunnelma oli lämmin ja niin kotoisa ja toinen rohkaisi toistaan. Niin siis pikkuhiljaa uskaltauduin laulamaan mikkiin ja vielä ihmisten edessä! Tie on sittemmin ajan kanssa vienyt karaoken vetovastuuseen, jota teen tänä päivänä Setlementin vapaaehtoisena.
Kuitenkin suurin muutoksen tekevä käänne alkoi, kun innostuin viimeisen puolenvuoden aikana leipomaan Läntisellä kumppanuustalolla, kun ensimmäisen korona-sulun jälkeen aikalailla kaikki keittiöhenkilökunta oli syystä tai toisesta väistynyt tästä toimesta. Joku sitten muistikin, että olin aikoinaan kysynyt, jos saisin joskus leipoa jotain ja siitä se sitten alkoikin. Leivoin jonkin aikaa kaikki suolaiset ja makeat tarjottavat myyntiin ja aloitimme silloin myös ulosmyynnin. Take away-myynti oli asiakkaille ja itselleni tosi mukava juttu. Kohtaamisia, hyvää mieltä, suu makeana usein kehujen kera alkoi antamaan itselleni suuntaa tulevaan. ”Ehkä mä olen sittenkin jossain ihan hyvä”. Ja rakastin asiakaspalvelua kaikin puolin. Huonon itsetunnon alta alkoi paistaa hiukan valoa. Aika nopeasti lähdinkin puolen vuoden ajan kestävään ”Ravintolan asiakaspalvelun moniosaaja” nimiseen koulutukseen. Sieltä tieni veikin takaisin kuukauden ajaksi Setlementille puistoruokailu vastuuseen.
Lopullinen tieni päätyi Samaria rf:n leipiin, mutta siitä lähti myös vapaaehtoisuuteni Setlementillä. Sain soiton, josko tahtoisin ja voisin vetää karaoken Läntisellä kumppanuustalolla pitkän, pitkän odotuksen jälkeen ”Haukkaa ja hengaa”-illassa. Olin itsekin niin pitkään toivonut karaokea ja nyt se oli mahdollista saada, niin tottakai minä sen vedin! Pian pyydettiin leipomisessakin apua ja näistä kahdesta toimesta on muodostunut se minun juttu. Kaiken laulun, musiikin ja leipomusten lomassa on ihanaa päästä kohtaamaan ihmisiä, olla puolin ja toisin läsnä ja nähdä ja kuulla tyytyväisyys heidän monista hymyistään ja kauniista kehuistaan.
”Meidän jokaisen parhaaksi ja Jumalan kunniaksi”. Tämä lause edelleen on kuitenkin suurin astin jalustani, jonka toivon näkyvän palvellessani Setlementin vapaaehtoisena.
Kiitos Lotta, Marianna ja koko Setlementin väki! Vihdoin koen olevani omalla paikallani.
– Daniel