Oli vuosi 2015, jolloin Suomea kohtasi pakolaiskriisi. Muutama ystäväni lähti Setlementin vapaaehtoistoimintaan mukaan. Kuka lähti mukaan miestentoimintaan, kuka toisenlaiseen vapaaehtoistyöhön. Ystävä kertoi minulle miestentoiminnan ryhmästä ja pyysi mukaan. Päätin lähteä tutustumaan toimintaan, joka vaikuttikin mielestäni oikein hyvältä ja loi yhteisöllisyyden tunnetta.
Ryhmässä pääsi näkemään erilaisissa tilanteissa eläviä ihmisiä iloineen ja suruineen.
Siitä oikeastaan virisi ajatus miten pystyisin auttamaan muita ihmisiä. Kun Setlementiltä tuli mahdollisuus käydä vapaaehtoistoiminnan kurssi niin ilmoittauduin siihen. Tämä taas johti tukihenkilötoiminnan kurssin käymiseen ja sillä tiellä tässä ollaan edelleen.
Sain mahdollisuuden toimia maahanmuuttajaperheen isän tukihenkilönä. Myöhemmässä vaiheessa pääsin toimimaan myös perheen pojan tukihenkilönä. Ja yhteistyö jatkuu edelleen.
Parasta tässä kaikessa on ollut tunne saada auttaa muita ihmisiä. Itselle tulee hyvä mieli, kun olen saanut auttaa. Olen oppinut tuettavilta paljon elämästä ja tutustunut uuteen kulttuuriin. Myös se, että saa tuettavan kanssa ratkaistua jonkun hänen elämäntilanteen ongelman tuo omaan elämääni iloa ja onnistumisen tunnetta.
Setlementissä olen tuntenut vahvaa yhteisöllisyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista. Koskaan en ole jäänyt yksin hankalienkaan asioiden kanssa, vaan olen saanut neuvoja ja tukea muilta Setlementin työntekijöiltä. Uskon ja toivon, että olen pystynyt tuomaan tuettavilleni uskoa siihen, että vaikeistakin hetkistä selvitään ja edessä on parempi huominen. Itselleni Setlementissä toimiminen tuo hyvän mielen ja tunteen että maailmassa on vielä hyvääkin jäljellä.
Kun avaan Kumppanuustalon oven ja astun sisään rakennukseen, niin tunnen kuinka nyky-yhteiskunnan kiire ja hektisyys jäävät ovien ulkopuolelle ja saan itselleni tietynlaisen rauhan ja seesteisyyden tunteen (lieneekö syy se, että rakennus on aikoinaan toiminut kirkkona?).
Uskon ja toivon, että jokainen auttamishaluinen henkilö löytää oman paikkansa Setlementin toiminnasta ja jokainen vapaaehtoinen on tärkeä.
– Juhani